Aivan uskomattomalta se tuntuu just tällä hetkellä, Afrikka meinaan. Istun hotellin ulkona sijaitsevasssa aulassa, ravintola vasemmalla puolella ja järvi toisella puolella, josta kuuluu ihmeellisiä ääniä. Koko luonto sirittää ja sirkuttaa ja flamingot järvessä rutuuttavat hauskati, kiihkeitä keskusteluja luulen.  Muu porukka lähti yösafarille bongaamaan mm. leopardia. Hänen kauneuttaan emme ole vielä nähneet. En lähtenyt mukaan, kun tämä kirjoittaminen olisi kokonaan taas jäänyt. Olimme pari päivää nettimotissa enkä päässyt kirjoittamaan.  Olin jo kerran yösafarilla, se oli jännittävää ja näimme pääasiassa öisin liikkuvia eläimiä.

Kiitos vain olin saanut kovasti kommentteja, nyt en vain jostain syystä saa niitä auki = osaamattomuus ilmeisesti.

Olimme pari edellistä yötä niin hirvittävän upeassa hotellissa, että aivan haukoimme henkeämme sisälle tultaessa. Mieleeni tuli heti ovella Minun Afrikkani elokuva, valtava talo, jossa sisätilat, verannat ja ruokasalit olivat niin hulppeita, etten ole eläissäni nähnyt. Kämppikselläni ja mulla oli ensin sisään tultaessa yksiön kokoinen makuuhuone ja siitä näkymä verannalle ja uima-altaalle, sen jälkeen oli pukeutumishuone, jossa oli vaatteille kaappitilaa monta neliötä. sitten tuli vessat ja suihkut ja sitten kylpyhuone. Kylppäri oli niin julmettu, että tanssit olisi voinut pitää siinä kylpyammeen edessä olevassa tilassa ja kylpyammeeseen olisi mahtunut monta akkaa yhdessä. En tosin ollut siinä ammeessa istumassa, vain suihkussa.

Huolppean majapaikkamme ympärillä olevat maat olivat olleet aikanaan valkoisen ison maatilan omistajan hallussa ja talo oli hänen ja perheensä koti.  Sittemmin Serana-ketju ottanut sen hotellikäyttöön.  Siellä ei ollut kovin paljoa kappalemäärältään huoneita eikä näin ollen asiakkaita ja meitä palveltiin kuin piispaa pappilassa. Aivan hävetti istua lounas- ja illallispöydässä, kun tarjoilijat eivät antaneet edes laittaa lautasliinaa (prässätty, valkoinen joka kerta) syliiin.  Sellaiseen elämään tottuisi aika helposti. Päiväohjelmamme oli siinä kahden yön majapaikassa sellainen, että aamiaisen jälkeen lähdimme safarille, kun tulimme sieltä, meillä oli lounas, jonka jälkeen istuskelimme hienon maiseman edessä olevalla verannalla ja nautimme kahvit  Sitten vähän lepäsimme, lähdimme safarille ja sitten illalliselle. Heleppua elämää, sellaasen vois vaikka pian tottua!!

Ajomatkan aikana pysähtyminen päiväntasaajalla oli mielenkiintoinen. Sinänsä paikka oli vaatimaton. Tien varteen oli merkitty kartta, jossa komea nuorukainen osoitti meille miten veden kiertosuunta muuttuu, kun siirryimme muutaman kymmenen metriä päiväntasaajalta pohjoiseen tai etelään. Hänellä oli pieni kulho, jonka pohjassa oli reikä, siihen hän kaatoi vettä ja laittoi kulhon vesikannun päälle ja pudotti kaksi tulitikkua veden päälle, tulitikut lähtivät kiertämään vinhaa vauhtia veden päällä. Siirryimme päiväntasaajaa toiseen suuntaan ja hän toisti tikkujen laittamisen kulhossa olevan veden päälle ja tulitikut kiersivät tosiaan eri suuntaan. Kun hän teki saman keskellä päiväntasaajaa, tulitikut eivät siirtyneet minnekään, ne pysyivät paikallaan. Samoin muuttui veden kiertosuunta, kun hän valutti vetta kulhosta ja päiväntasaajan kohdassa vesi valui ilman kiertoa. Saimme toki 6 dollaria maksaneen todistuksen, että olimme vierailleet päiväntasaajalla ja nähneet sen ihmeen. 

Pitää heti kotona kokeilla ja katsoa miten päin ne vedet pohojammaalla kiertävät. Yritimme miettiä mistä saisimme sellaisen kulhon, jonka pohjassa olisi muutaman millin reikä.

Siis eläimistä: olemme nähneet ja kuvanneet niitä kuten sanoin, tosi paljon. Laitan kuvia heti kun on sellainen yhteys mikä pelaisi vähän paremmin ja järjestelmä toisi kuvia kansioon. Nyt vain luettelen, mua eniten kiinnostaneet:

Gepardi, leijona, norsu, puhveli, sarvikuono, kirahvi, impala ja monia muita antilooppityyppejä, seepra, villikoira, pahkasika, strutsi, sihteerilintu ja flamingot, jotka "rutkuttavat" kummallista ääntä parhaillaan tuolla järvellä. Tähän hätään en nyt muita muista, mutta näitä on nähty periaatteessa laumoittain paitsi gepardi. Niin ja apinoita on nähty aivan valtavat määrät.

Nyt on pakko lopetella ja siirtyä mielenkiintoiseen omaan pikku taloomme = huoneeseermme yöpuulle.  Siirtymisen syynä on se, että olen tappanut nyt monta hyttystä ja toivon, etteivät ole päässeet pistämään mua. En haluaisi sairastua täällä, enkä missään muuallakaan. Samaa tietty toivon matkalaisillemme. 

Kiitollisena näistä huikeista päivistä sanon jälleen "lala salama", hyvää yötä, Kello on täällä kuten siellä kotonakin yli puoli kymmenen illalla.  Aamulla olemme jälleen lähdössä klo 8 taas matkaan . Nyt siis olemme Rift Valleyhin kuuluvalla alueella, Naivasha järven tuntumassa, aivan huikeissa maisemissa. 

Tänään muuten näimme matkan varrella aivan valtavat määrät kasvihuoneita. Arvaappa mitä niissä kasvatetaan, mm. niitä ruusuja, joita ostamme marketeista. Mainion matkanjohtajamme Markuksen tietojen mukaan, niitä viedään täältä Hollantiin, josta jakelu muualle Euroopassa tapahtuu, ehkä sitä kautta meidänkin tuttuihin kauppoihin.

Olemme saaneet olla täällä terveitä ja riemua ja hauskoja juttuja on ajomatkoilla riittänyt.

Lala salama - once again.