Ei ihme, että suomalaisturistit suuntaavat Afrikassa Mombasaan. Täällä on kaunista, siistiä, ystävällisiä ihmisiä, loistavaa palvelua, sitä on kyllä saatu kokea aivan kaikissa paikoissa missä olemme viivähtäneet ja tavanneet paikallisia ihmisiä.

Yllättävää miten aika kuluu vain palmun alla istuskellessa ja ihmetellessä, välillä meressä käyskentelemässä ja vuoroveden lähestymistä tai pakenemista seuratessa. Ihana leppeä tuuli kun hyväilee kasvoja ja olkapäitä, pöydällä on virkistävää passionhedelmämehua ja mukavaa seuraa, mitä sitä ihminen nyt enempää lomamatkaltaan osaisi odottaakaan, etenkin kun vatta on pullollaan tämän tuosta nautitusta hyvästä ja ravitsevasta ruoasta.  Hotellin rannan läheisyydessä käyskentelee kaikenlaisia koruja ja naisten kangoja (=suorakaiteen muotoinen ohut puuvillainen painettu kangas) myyviä kauppiaita. Tottakai nyt jotain oli ostettava, hauskintahan siinä on sittenkin kaupanteko ja tinkaaminen, vaikka toisaalta se on vähän vastenmielistäkin. Ulkomailla voin tinkaamiseen sortuakin, vaikka harvemmin kotimaassa.

Tänään teimme veneretken hotellimme rannasta kohti kaukana horisontissa siintäviä koralliriuttoja. Suomessa ei kyllä sellaisella veneellä turisteja kuljetettaisi, mutta kyyti oli kuitenkin hyvää ja turvallista. Näimme liudan monenvärisiä kaloja, merisiilejä ja -tähtiä ja nautimme auringosta ja veden vilvoittavasta läheisyydestä. Hieno reissu.

Ruoka on täällä kyllä tosi erinomaista. Voi niitä makuja ja tuoksuja. Olemme nauttineet etenkin sesonkiajan papaija-, ananas-, erilaisia meloni- ja kärsimyshedelmiä. Ihania.  Kala ja liha ovat aivan erinomaisia, samoin keitot, puhumattakaan notkuvista jälkiruokapöydistä. Lisäksi olemme saaneet nauttia niin monista ihanista lounas- ja illallistuokioista keskustelujen ja naurunremakoiden kanssa. Matkaporukka on ollut ensiluokkaisen ihanaa, erilaisia persoonia, mutta elämänkokemusta ja mielenkiintoisia menneisyyden tapahtumia jokaisella repussaan. Olen kiitollinen Simba Experiencen Markus Yleniukselle ja Arto Salemelle. Lisäki iloitsen ja kiitän jokaisesta matkalaisesta. Jään kaipaamaan yhteisiä ateriatapaamisiakin. Nukumme nyt viimeisen yön yhteisessä kämpässä ihanan huonetoverini kanssa. Jään kaipaamaan häntäkin, hänen huimaa elämänkokemustaan, rauhallisuuttaan ja kärsivällisyyttään. Ei oo heleppua mun kanss samass kämpäs asua näinkin pitkää aikaa. 

Tuntuu kuin täällä Afrikassa joitain kanavia olisi auennut, jotka ovat pitkään olleet ummessa. Jotain ihmeellistä herkkyyttä on tullut pintaan. Tiivis perheenomainen yhdessäolo sentään yli viikon kaukana kotoa, monet kaukaa Afrikassa elettyjen vuosien takaa tulleet muistot, ihanat ihmiset, luonto ja se hyväksyvä ja ystävällinen läheisyys ovat tehneet tehtävänsä ja hyvä niin. 

Huomisen aamupäivän saamme vielä nauttia tästä Serena Beach hotellin ihanuudesta, iltapäivällä suuntaamme lentokentälle, sieltä Nairobiin ja yölento Amsterdamiin, josta vielä Helsinkiin ja junalla kohti pohojammmaata. Toivon enkeleitä pitkälle kotimatkallemme.

Rakas lukijani, pysythän vielä kanavalla. Laitan tänne kuvakavalkadin matkastamme, kunhan olen saanut "help deskiltäni" osaamiseni lisäämistä, viimeistään kotiin palattuani.