Olisin niin mielelläni laittanut kaikenlaisia kuvia tänne, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu, kurjaa kun on osaamaton!!!

Kirjoittamani piti niistä tuokioista, joita olemme istuneet matkamme aikana Land Cruiserissa, siellä nimittäin vietimme melko pitkän ajan safarimme aikana. Tiestö on mielestäni melko hyvää, etenkin kun matkasimme ensimmäisenä päivänä Kenyan vuorelle, päällystettyä tietä.  Tottakai matkan varrella olleissa kaupungeissa ja kylissä katujen varsilla ei ollut mitään istutuksia eikä somistuksia liikkeiden edustalla, Pelkkää kovaa maata. Mutta yksi huomionarvoinen asia. Lähes joka kylässä oli rakennus, mökkeli ja tai meikäläisittäin hökkeli, jonka mainoslaudassa luki Airtel, punaisella pohjalla valkoinen logo.  Kännyköitä ja liittymiä myydään kaikkialla. Kännykkä on loistava yhteydenpitoväline eikä matkamme aikana ole ollut yhtään paikkaa, missä ei kännykässä olisi ollut "toloppia" yhteydenpitoa varten.  Maa on kyllä siinä suhteessa hyvin varustettu. 

Kerroin aikaisemmin masai-alueesta. Jännä oli sielläkin nähdä, että karjaa ja lampaita tien varrella paimentavillla lapsilla ja aikuisilla (lähinnä molemmat lähinnä urospuolisia) on kännykkä korvalla.  Kännykkätiheys todella korkea.

Lantikassa istuessamme MMM (mainio matkanjohtajamme Markus) piti showta yllä koko ajan. Hän kertoi asioista, tapahtumista, ympäristöstä, ilmiöistä, eläimistä ehtymättömällä ja humoristisella tavalla, välillä vähän paatoksellisesti, mutta aina mielenkiintoisesti. Ihme mies, mikä osaaminen ja jaksaminen ja täydellinen swahilin kielen hallinta. Mies puhuu vaikka mitä kieliä, osaa vaikka mitä ja yllättää taidoillaan joka päivä.  Meitä vanhempia rouvashenkilöitä vähän on surettanut, että nuori mies jaksaa meidän ikäihmisten kanssa niin valtavasti, onko se tosissaan kaikille näin mukava vai näytteleekö se :)  Nytkin täällä Mombasassa koko ajan huolehtii, että kaikilla on kaikkia tarvittavaa ja viihtyminen taattua. Kyllä olemme todenneet, että hän tykkää aivan kaikista ihmisistä.  Matkojemme aikana keskustelut niin maailmanpolitiikan kuin Suomen ja Kenian politiikasta ovat olleet vertaansa vailla. Kenian asiat ovat meitä tietenkin kyselyttäneet.  Maa kun on aika monimuotionen niin luonnoltaan kuin väestöltään. Keskusteluihin olemme kukin osaltamme osallistuneet, mutta kovin debatti on tietty käyty vanhemman kunnallisneuvoksen ja MMM:n välillä. On siinä nauru useaan otteeseen maittanut, kumpikin kun on aika kova "vääntämään". 

Yksi mielestäni huomionarvoinen asia on ollut se, että useasti lantikassa istuessamme olemme huokaisseet, että lapsuus ja nuoruus tulevat mieleen.  Meillä on moni asia ollut vielä1940-50-luvuilla aivan samoin kuin täällä vielä tällä hetkellä. Olemme kuitenkin sitä ikäluokkaa, että muistamme minkälaista oli esim. paimenessa ja miten karjaa kuljetettiin laitumille ja yleensä  samoin minkälaisia pysähdyspaikkoja oli matkalaisille ja niiden saniteettitilat. Parantamisen varaa on täälläkin ennenkuin aabeesee-asemat ja muut siistit pysähdyspaikkojen saniteetitilat ovat täällä jokapäiväisiä. Yllättävän hyvin nekin asiat ovat täällä kehittyneet, etenkin kaupungeissa. Hotellit ovat kylpyhuonetiloiltaan aivan eurooppalaista tasoa ja sanoisiko että enemmänkin. 

Matkan aikana näimme valtavia maissipeltoja, yhden ison ohrapellonkin. Jopa yksi leikkuupuimuri tuli vastaan ja kämppikseni oli nähnyt toisen jossain "for sale" myytävänä. Lehmät, vuohet ja lampaat loikkivat tien poikki isoina laumoina huristellessamme mm. Masai Maraan ja sieltä pois. Tunnelmat olivat välillä kuin lapsuudesta.

Päätiet, joita olemme kulkeneet ovat olleet pääsääntöisesti päällysteisiä, mutta parin tunnin matka kuljettiin tosissaan varsinaista "kotkoospeltoa". Auton kuntoa kyllä koeteltiin monessa kohtaa, samoin lantikan peräpenkillä istuneiden matkalaisten tasapainoa. Siellä tuntui kuin välillä hyppisi penkiltä puoli metriä ylöspäin. "Nimismiehen kiharat", joihin harvemmin Suomessa enää törmää, pitivät huolen siitä, että lantikassa puhuttu teksti ei oikein saavuttanut edes vieressä istuvan kuuloluuta. Mutta MMM kertoi, että viidakkoon mennään viidakon ehdoilla ja lopussa kiitos seisoo. Näin tapahtuikin.

Safarimatkamme lantikan sarvissa istunut Simba Experiencen luottokuski Samuel oli vertaansa vailla.  Kohtelias, palveluhaluinen, hymyilevä ja taitava kuljettaja kruunasi MMM:n kera kyllä matkamme täydellisesti. Hän tuntui tietävän kaiken eläimistä, eläinten tavoista ja laumojen käyttäytymisestä ja niistä tuhansista teistä, jotka risteilivät käsittämättömän isojen luonnonpuistojen halki ja poikki. Ihailimme hänen taitojaan luotsata auto mielenkiintoisiin paikkioihin, joissa näimme joko yksittäisiä harvinaisuuksia tai valtavia eläinlaumoja. Aina illan tullen hän suuntasi oikeaan osoitteeseen, missä majoituimme. MMM kertoi safarikuljettajilla olevan aikamoinen koulutus takanaan.   Lisäksi hänen kielitaitonsa oli erinomainen. Jäimme kaipaamaan häntä, levollista, ammattitaitoista ja suurisieluista kenialaista palatessamme Nairobiin ja hyvästellessämme häntä lentokentällä ennen Mombasaan lähtöä. Me kaikki matkalaiset varmaan toivomme, että voisimme tavata hänet vielä uudelleen.