Tätä jellonaurosta olin todella lähellä, sain turvallisesti kuitenkin istua Land Cruiserissa eikä auto häirinnyt hänen suuruuttaan yhtään, hän ei myöskään ollut kiinnostunut autossa istuneista ihailijoista.

Leopardi on viimeinen kohteemme The Big Five -ryhmästä. Tämän otuksen näkeminen oli vaikuttava kokemus. Hui miten läheltä saimme seurata sen määrätietoista mutta pehmeää liikuntaa.

Sarvikuonoja näimme useampiakin, läheltä ja kaukaa. Tämä sokea musta sarvikuono oli pelastettu viettämään loppuelämäänsä riistanvartioijoiden hyvää huomaan. Tällä sarvikuonolla oli turvallinen ja viihtyistä oma savanni, jossa se sai ruokaa, huomiota ja hoitoa tarvittaessa. Syötin sille minäkin näitä sokeriruokoja.

Näistä gepardeista tykkään aivan valtavasti.  Olin tosi iloinen, kun se yhtäkkiä ilmestyi automme viereen ja eteen. Varmaan sekin on käynyt jonkun gepardien mannekiinikoulun, niin upeaa oli käyskentely silläkin automme etupuskurin edestä.

En lakkaa ihailemasta näitäkään otuksia.  Voi miten arvokasta ja ryhdikästä on liikehdintä kirahveillakin ja mikä hämmästys niiden kasvoilla, kun katselivat hyvinkin läheltä silmästä silmään. Näitä sitten oli ja paljon.

Pääasiassa halusin vanhana sihteerikkönä kuvata taaempana olevaa sihteerilintua, jolla oli mustat pillihousut ja harmaa paita, mutta kuvaan sattui pari seepraakin. Seeproja oli tosi paljon, kaikilla erilaiset raidat, usko pois. Kyllä simboilla (=swahliksi leijona) on niissäkin syömistä, oli niitä sellaiset laumat.

Ihailimme tämänkin strutsiherran upeaa olemusta ja mitkä reidet!! Kun tämä poika juoksee savannilla, niin on oksat pois ja osa pensaistakin. Kun hirveän isoa kuvamäärää täyty rajata, niin rusehtavanharmaita naarasstrutseja en nyt vertailuksi edes laita tähän galleriaan.