Kirjoitin jossain vaiheessa päiväntasaajalla käynnistä. Siellä ei päivällä varjoaan näe, aurinko ei tule päin pläsiä vaan päälakia.

Päiväntasaajalla näin tämän perheidyllin. Muovipusseja ei vielä 30 vuotta sitten näkynyt ainakaan Tansanian puolella. Nyt niitä oli joka puolella ja harmiksemme kaikenlaista muoviroinaa pitkin tien varsia kun kaupunkeja ja isompia kyliä ohittelimme. Ne ottivat jotenkin kaikkien matkaajiemme silmään harmittavina yksityiskohtina.

Sentään auringolta suojattu myyntipöytä tien varrella matkalla Masai Maran. Pöydällä meille tuttuja vihanneksia, mm. perunoita, porkkanoita, sipulia ym.

Yläkoululaisia tulla pöllähti bussillinen tustustuman huonoista oloista pelastettujen apinoitten "hoitolaitokseen". Etualalla opettajantar korkokengeissään.  Pohdimme moneen otteeseen voisko Suomessa olla mahdollista yhtenäinen kouluasu. Näimme matkan varrella paljon koululaisia yhtenäisiin koulupukuihin pukeutuneina. Totesimme kyllä hyvinkin nopeasti, ettei se ole meillä mahdollista.

Nämä jännät tötteröt puissa olivat kehrääjälintujen pesiä. Harmikseni ei yksikään lintukaunotar ollut sattunut tähän kuvaan.

Näitä kesyjä loistokottaraisia näimme tosi paljon. Viekeästi ne keikistelivät ja tekivät tuttavuutta kanssamme ja sitten taas iloisesti pyrähtivät lentoon.  Näimme myös pääskysiä, jotka olivat varmasti lähteneet Suomesta jo meitä ennen lämpimämpään.