Yritin nauttia päivästä kaikin mahdollisin aistein, mutta en mahda sille mitään, kun niin paljon jäi kokematta kun puheesta en mitään ymmärtänyt ja hirveän vaikea siinä on kenenkään mulle ruveta kääntämään kaikkia asioita, kun show on koko ajan menossa ja kaikkialla tapahtuu niin paljon. Ja sitä paitsi hääjuhla oli hyvin vanhan perinteen mukainen ja nuoret, joita siinä ympärilläni oli, eivät itsekään kuulemma ymmärtäneet mitä siellä tapahtui ja mitä mitkäkin symbolit tarkoittivat. Heillekin kokemus oli ensikertainen.  Ihailivat hekin Akaria, joka halusi toimia japanilaisen perinteen mukaan.

Yleisesti voisi sanoa, että kaikki tänään kokemani oli niin hirvittävän hyvin järjestettyä, kaikki niin kohdallaan ja pientä, sievää, kaunista joka puolella. Kaikki yksityiskohdat niin jetsulleen, että haukoin henkeäni koko päivän. Small is beautiful.

Matkaan lähdin pian puoleltapäivin. Ensin metrolla ja sitten kävelimme koko valtavan puiston läpi, missä temppeli sijaitsi.Aluksi meidät ohjattiin pehmoisia mattoja pitkin pieneen huoneeseen, jossa hääväestä osa istui tuoleilla ja keskellä oli pöytä morsiusparia varten. Heidän vieressään istuivat kummankin vanhemmat.  

Tilaisuudessa he allekirjoittivat ymmärtääkseni avioliittolupauksen omakätisesti, Morsiamella on paljon yllään valkoista, symboloi puhtautta. Yllään hänellä oli kuulemma poikkeuksellisesti värikäs kimono. Aivan kaikilla ei kimonoa ollut, mutta aika monella, kenelläkään ei ollut niin komeaa tietenkään kuin morsiamella, sen minäkin hoksasin. Tässä tilaisuudessa sai ottaa valokuvia, mutta temppelissä ei.  Temppeliin astelimme parijonossa kaksi valkopukuista "pappia" edellä, heidän perässään kaksi kauniisti pukeutunutta naista, jotka kantoivat sormukset sisältävää rasiaa. Meidät ohjattiin istumaan, Akarin suku ja ystävät oikealla puolelle ja Yoshikazun vasemmalle.  Ennen sisään astumista kumautettiin isoääniseen rumpuun muutaman kerran. Valitettavasti en ymmärtänyt kaikkea mitä siellä temppelissä tapahtui, tyypiillisen japanilaisen koto-soittimen ääni kuului, mutta soittajaa en nähnyt. Otan kyllä selvää kaikista siellä tapahtuneista asioista, kun nyt morsion kanssa olen muutaman päivän reissussa ja kerron niistä sitten.  Sen ymmärsin, että alttarilla ollut viini siunattiin, ensin sitä tarjottiin morsiusparille ja sitten meille kaikille, yksi suullinen pienestä kauniista kupista. Pariskunnalle avattiin sormusrasia, jonka sisältö heille näytettiin jo pienessä huoneessa ennen temppeliin menoa. He ottivat toisilleen sormukset ja asettivat vasemman käden nimettömään, aivan kuten meillä. Seremonia temppelissä kesti ehkä noin tunnin ja aivan kuten meillä kirkossa, välillä noustiin seisomaan, kumarrettiin alttarin suuntaan ja taas pyydettiin istumaan, tämä toistui monta kertaa.  Temppelin seremonian jälkeen oli virallinen hääkuva, siihen tämmättiin ihmisiä millilleen pitkät tovit. Kuva otettiin temppelin puistossa. 

Japanissa oli tänään juhlapäivä ja temppelinkin pihalla oli paljon perheitä, lapset oli puettu kauniisti, kaikki seurasivat temppeliin siirtynyttä kulkuetta ja ihailivat morsiusparia, joka kulki etunenässä ja heidän päällään pidettiin valtavan isoa punaista silkistä tehtyä japanilaista varjoa.

Temppelistä siirryime takseilla häähuoneistoon.  Voi ja voi sitä sitä taloa, se oli varsinaisesti häätalo, jossa pidetään vain häitä. Nykin oli samanaikaisesti monet häät. Keskellä rakennuksia oli iso japanilainen puutarha. Huoneiston sisääntuloaulan seinällä oli lista, missä kerrotiin kunkin hääparin vieraiden odotushuone, jossa voitiin odottaa varsinaisen juhlan alkua. Siellä tarjottiin juotavaa ja jokainen kirjoitti nimensä osallistujakirjaan, morsiamen tutut oikeanpuoleiseen ja sulhasen vasemmanpuoleiseen kirjaan. Mun piti kirjoittaa ihan tavallisesti nimeni, kun en osaa pystyyn kirjoittaa heidän kirjaimillaan. Sen jälkeen jokaiselle annettiin kaunis taitettu kortti, jossa oli  sisällä ruokalista ja istumajärjestys. Kaikilla muilla tekstit oli japaniksi, mutta voi miten ison työn Akari oli tehnyt, kirjoittamalla mulle kaiken englanniksi. Ja voi sitä valokuvaamisen määrää, kun kaikki vieraat olivat hakeneet reception-korttinsa. Kuvia otettiin kaikkien vierasryhmien kanssa yksin ja erikseen.  On se kuvaaminen aivan huikeaa. On viralliset kuvaajat, jotka saivat kuvata temppelissäkin ja sitten ystäviä ja tuttuja koko ajan räpsimässä kuvia isoilla ja pienillä kameroilla ja lyhyillä ja pitkillä putkilla ja kameroilla ja ipadeilla ja kännyköillä, kaikki oli yhtä hymyä ja hyvää mieltä.

Siirryimme häähuoneistoon. Kirjoitan sen tapahtumista myöhemmin. Nyt on pakko lopettaa,vaikka kello on Suomessa vasta puoli seitsemän, täällä puoli kaksi, mutta huominen on rankka päivä.

Tällaisella aterialla aloitimme hääjuhlan ruokailun! Kaksitoista vastaavaa ruoka-asetelmaa tuotiin pitkin lähes neljää tuntia, jotka juhlahuoneistossa vierähtivät.