Näin värikkäistä maisemista pitää vain lähtiä kattelemahan mailmaa, syksy on ollut niin hämmästyttävän kaunis meilläkin.

    poistettu kuva kauniista ruskamaisemasta kotikulmilta

Perille on päästy. Amsterdamin kautta lento Nairobin kentälle. Pimiää oli, mutta ilmassa leppeä tuuli ja väkeä, siis että voi yhteen lentokoneeseeen mahtua paljo porukkaa. Service oli koneessa loistava, hollantilaisetkin osaavat palvelun taidon ja ruokaa tuotiin eteen lakkaamatta, tai ainakin siltä se tuntui kun oli aika väsyksissä ja nukuin aika paljon (8 tunnin lento) ja heräsin aina ruoan tuoksuun, kuinkas muuten.

Muodollisuudet lentokentällä, = viisumin hankkiminen (sormenjäljet ja naamakuva) ja matkalaukkujen odottelu sujuivat mallikkaasti, vain yksi laukku jäi tulematta. Reklamaatiossa ei mennyt tuntiakaan!! ja lähetin jo vastaanottajillemme kentän ulkopuolelle viestiä viivytyksen syystä.  Loppu hyvin, kaikki hyvin. Karibuni huusi Simban Markus suuresta ihmismassasta iloisesti ja pian olimme tummassa Afrikan yössä (ku oli niin pimiän oloosta) Samuelin hoivissa katsomassa kun laukkujamme pakattiin maasturiin.

Vau vau ja vau mikä hotelli, hyvä sylyvi minkälaisia hotelleja, aivan luxusta tällääselle maalaismuorille, Sarova Hotel Panafric. Komiat mustat miehet tuli ottamaan vastaan ja kööräs laukut sisälle ja meidät pyydettiin istumaan. Heti parimetrinen herra asteli jostain eteemme keltaiset mangomaljat talterikilla ja eiku nauttimaan mukavista mauista, Eikä ollut puhettakaan, että me oltais voitu sattuakkaan meidän laukkuihin itse, viisoottihin vain mikä on itte kunki ja niin poijat kuljetti ne huoneeseen, avas ovenki ja selevitti sähköasiat ja kehottivat viihtymään ja mikä jottei.

Meillä on Suomessa hotelleissa mahtavat aamiaiset, mutta niin oli kyllä hotellillakin. Voi jestas miten ihania hedelmiä ja kaikenmaailman hyväskää oli tarjolla. Liikuttavaa oli lähtökin hotellista, komeat miehet kuljetti laukkkuja, ei siinä tarvinnu murehtia tavaroostansa.  Niitä köörättihin maasturihin, jotta matkamme safarille voisi alkaa.

Nairobi on iso kaupunki, valtavia taloja,mutta kyllä 5 miljoonaa ihmistä tilaa tartteekin.  Kävimme aamutuimiin noutamassa rahaa pankkiautomaatilta.  Siitä vain kortti koneeseen ja debit-tililtä nostaessani sain valtavan nipun seteleitä, vaikka en nyt niin paljoa nostanutkaan. Kaikki rahat tulivat tonnin seteleinä, (tuhat sillinkiä on noin noin 10 euroa). Vaikka Simba Experience on järjestänyt meille loistavan "kaikki kulut kattavan" matkan, tarttee nyt olla paikallistakin rahaa, postikortteja pitää vanhan käytännön mukaan kyllä muutama lähärättää. Eurot eivät täällä maanosassa suoraan käy maksamiseen, mutta kyllä kolikoita meiltä eurojen seteleiksi jo hotellilla haluttiin vaihtaa.

Vielä poikkesimme safarimatkamme  aluksi  noutamassa lentokentältä puuttuvan laukun, joka oli ilmestynyt sinne yön aikana. Sitten kuskimme Samuel lähti tuomaan meitä kohti Mt Kenyaa ja sen ympärillä sijaitsevaa valtavaa kansallispuistoa  Matkan aikana saimme mainiolta Markukselta niin kaikenlaista tietoa maasta ja kansalaisista, etten nyt niitä rupea kertaamaan, mutta sen haluan kertoa, että saavuttuamme Serena Mountain Lodgeen näimme heti eteemme aukeavalta eläinten kohtaamispaikalla norsuja, pahkasian, impalan, puhveleita ja muita Afrikan eläimiä. Hotellin emäntä kertoi talon tavoista, luovutti huoneet ja varoitti, ettemme avaisi ikkunoita, etteivät apinat tule sisään huoneeseen. Olishan ne hauskoja vieraita. Tässä kuva huoneesemme pyrijästä. 

               poistettu apinakaunottaren kuva

Turhaan ei emäntä varoitellut, kaipa tämä kaveri olisi tullut peremmälle tervehtimään, jos olisi klasista tupahan päässy.

Pakko on vielä kirjoittaa tuosta maharottomasta syömisestä.  Aiva ihanan makuista ruokaa, joka tehdään aidosti ilman minkäänkarvaisia puolivalmisteita, teherähän keittiöllä aasta alakaen. Jos oli aamupala hotellilla vertaansa vailla, niin ovat olleet lounas ja illallinenkin.  Vaikka lounaan jälkeen ajattelin, ettei sitten enää mitää tänään, niin eiköhän pitänyt ahtaa taas napansa täyteen illallisellakin.  Voi näitä notkuvia kattauksia, ihanan matkuisia tropiikin hedelmiä, vihanneksia,salaatteja, kiehtovan makuisia kastikkeita ja näkisitpä kakkupöydän, se vielä hämmästyttävää miten maukkailta ne maistuvat. Kuinkahan tässä hamehen liiringin taas käy, pitääkö ruveta isoompia vaattehia kattelemahan. Mutta mukavaa on ollut yhdessä istua koko porukkamme kanssa ruokapöydässä, jutella ja nauttia monenlaisesta hyvästä  Kiitollisia ollahan, tottakai, koko porukkaa.

Vielä on kerrottava parista elämyksestä. Mainio matkaisäntämme Markus oli järjestänyt meille parin tunnin käyskentelyn tässä ympärillämme avautuvassa kansallispuistossa.  Opas oli kaikki tutkinnot suorittanut virallinen opas, joka omasi mainion kyvyn kertoa mielenkiintoisella tavalla puistosta, kasveista, niiden lääkinnällisistä ominaisuuksista ja elävöittää kävelyretkeämme ammattinäyttelijän elkein.  Pikkuisia vaikeuksia oli etenkin mulle pysyä hiljaa koko kävelyn ajan. Opas pysähtyi tärkeiden kasvien ja puiden äärelle kertomaan niistä ja myös puiston eläimistä. Sillä retkellä emme bonganneet ollenkaan niin paljoa eläimiä kuin tässä hotellihuoneemme ikkunan äärellä avautuvassa puiston osassa. Kävelyretkemme puoliväliin oli mainio matkaisäntämme  Markus järjestänyt kahvit, tosiaan sinne keskelle kansallispuistikkoa, kahvin kera tarjoiltiin siellä (kahvit tarjoiltiin siis ihan kahvikupeista), kakkua, maitoa ja "ruskeaa maitoa". Kahvi avec ruskea maito maistui mainiolta siellä tuulen huminassa, lintujen laulua kuunnellessa.  Matkaan lähteminen oli pelottavan oloista, oppaamme lisäksi seurueen etunenässä kulki toinen opas pyssy kainalossa.  Hän suojeli meitä mahdollisilta eläinten hyökkäyksiltä. Puhvelin hän pelotteli tiehensä, kun huomasi sen jonkun puun katveessa.

Kielestä vielä, täällä puhutaan tosi paljon ja hyvää englantia, nou hätä kielen suhteen, tosin on mielenkiintoista huomata, että noin 30 vuoden käyttämättömyyden jälkeen, swahilin kielen sanoja tippuu mieleen jossain sopivassa tilanteessa ja hyvin muistan tervehdykset ja niihin vastaamiset.

Siis rakas lukijani, ensimmäinen päivä Keniassa on ohi ja voimme onnellisin mielin käydä nukkumaan. "lala salama" -nuku hyvin - hyvää yötä -toivotukset tuntuivat äsken niin kodikkailta ja rauhoittavilta. Illallisemme päätteeksi meiltä vielä kysyttiin minkä eläimen tultua hotelllin edessä olevalle kansallispuiston alueelle haluamme että meidät herätettäisiin katsomaan ja kuvaamaan. Sovimme, että jos leopardi ilmestyy, meidän porukan saa herättää.

Vielä yksi hauska yksityiskohta.  Heidän mielestään täällä on kylmä öisin ja iltaisin, ehkä menee mittari noin 15 asteeseen. Meille tuotiin sänkyihin sellaiset kuumavesipullot, joita olen viimeksi nähnyt 50-luvulla kotona, kun äitee meitä suojeli kylymältä talavisin. Hyvä tässä on asettua nyt vuoteeseen, panna kädet ristiin ja kiittää ihanasta ja elämyksellisestä päivästä. Voi hyvin myös Sinä, rakas blogini lukija.